Kaksi vuotta sitten joulun alla ostin hassua pampulalankaa. Yli vuosi sitten ryhdyin tekemään siitä kaulahuivia. Se meni kuitenkin pieleen, kun huivista tuli liian leveä (liikaa silmukoita, en uskonut ohjetta enkä anoppia ennen kuin näin). Purin koko roskan ja heitin kaappiin. Turhautumiseni haihduttua kaivoin langat vihdoin esiin. Ja tulihan siitä sitten valmista. Tämä näyttää muhkeammalta ja lämpimämmältä kuin oikeastaan onkaan, huivi on nimittäin tosi harva, jokainen pampula on silmukka.

Seuraavaksi ryhdyin tekemään villasukkia, tarkoituksena olisi tehdä elämäni ensimmäiset villasukat. Koko 30 sopisi kuopukselleni ehkä ensi talvena, mutta minun tahdillani ne villasukat valmistuvat lapsenlapselleni.

Aina nainen kesäkorun tarvitsee. Sitä käytetään kesällä, ja talvella se saatetaan kaivaa koruvarastosta, jos nainen tuntee voimakasta halua palata kesämuistoihin. Totta puhuen mä en koskaan käytä kesäkorujani talvella.

 

Muutama vuosi sitten ostin Sinellistä jättimäisen kivihelmen (ei muistikuvaa, mitä kiveä tuo on). Mikään omistamani korupiikki ei ollut tarpeeksi pitkä tuohon helmeen - se kun on samankokoinen kuin tulitikkurasia. Ja pirun painava (voiko korusta sanoa noin?) Hopealankavirityksetkään eivät onnistuneet.

 

Kullanruskeat makeanvedenhelmet hankin Kädentaitomessuilta tehdäkseni itselleni rannekorun. Totesin pian, että pelkistä noista tehty rannekoru olisi liian pliisu mun makuuni.

 

Omillaan nämä helmet eivät siis toimineet, mutta yhdessä! Koru on kaulakoruksi lyhyt, mutta iso kivihelmi asettuu sievästi ihoa vasten (liimaantuu hikiseen ihoon) eikä heilu.

 

Ja teknisesti tämä on kaikkea muuta kuin täydellinen. Kiinnityshelmiä en sitten niin millään saanut taitettua kahtia (miten mä olen sen joskus osannutkaan) eikä vaijerikaan katkennut tarpeeksi läheltä kiinnityshelmeä.

 

Happy together - Beach Dreams

 

Blogissa ei ole ollut merkinnöistä ruuhkaa. Ainahan voin syyttää melkein 2-vuotiasta kuopustani, joka ei valveillaolleessaan suo aikaa taiteilemiselle. Yksi oikeista syistä on kyllä myös Vuodatuksen kaatuminen. Kaikki valokuvat since 2009 hävisivät kuin tuhka tuulee eli iso osa tästäkin blogista. Ketutuksen määrää lisäsi se, ettei mulla ole mitään hajua, missä suurin osa niistä valokuvista meillä himassa on (todennäköisesti eivät enää lainkaan tallella). Mutta ihailkaa vaan tekstejä tuossa alapuolella ja kuvitelkaa niihin koruja ja muuta.

 

Ei mulla kyllä ole ollut innostusta eikä inspiraatiotakaan. Jos joku käsityö tms. ei vaan huvita, en tee. Koska lopputulosta tärkeämpi on mulle itse tekeminen.  Mutta asiaan:

 

Tätä on tehty jotain kolme vuotta. Ihan pikkaisen nolottaa projektin viipyminen. Kun tein kettuterrierityynyn (vuonna 2009), mun piti tehdä seuraavaksi hevostyyny naapurin hevostytölle. Esikoinen kuitenkin pyysi, että tekisin vielä hänelle koiratyynyn. Valittiin sitten tämä, koska se vilkkaalla mielikuvituksella muistuttaa suomenajokoiraa, jollainen on appivanhemmilla. Oikeestihan tämä on jack russell.

 

Tämä valmistui melkein kuukausi sitten. Anoppi teki sen ystävällisesti ihan tyynyksi asti, mulla kun ei ole kankaita eikä ompelukonekaan ole ihan parhain kaveri. Takaosa on tuollainen kauniin punainen kuin tuo koiraa ympäröivä reunus.

 

Esikoinen ei enää tyynyä halunnut; liian lapsellinen hänelle (onhan hän jo 8,5 vuotta). Pitäköön pikkuveli.

 

Tämä oli sitten viimeinen tyynyni. Olen tehnyt näitä nyt vaihtelevalla menestyksellä neljä. Tämä riittää. Vähän on liian pitkiä projekteja.

 

Sain äidiltäni jokin aika sitten lautasliinarenkaita. Rumia olivat. Äiti oli saanut ne jonkin lehden tilaajalahjana. Niissä kun oli ihan lasihelmiä, äiti tiesi, että keksisin niille uutta käyttöä. 



Ensin koruun piti tulla keskelle punainen sydän ja korulle nimeksi jotain söpön romanttista, mutta koska olen unohtanut miten lenkkejä tehdään korupiikeistä, se idea jäi (neljän tuhotun korupiikin jälkeen).


Pari korallihelmeä ovat etsineet korua jo pitkään ja nyt toinen niistä sen löysi. 

Ja korun nimi on: Kylmät kädet, lämmin sydän

Koru on tehty joustolangasta tms (läpinäkyvä kuminauha). Siinä on pikaliimaa toki solmun kohdalla, mutta todelliseen testiin koru joutuu yksivuotiaani kynsissä. 

 Tänään ihanasta esikoisestani tuli ekaluokkalainen. 

 

Tämänkin korun sain valmiiksi about vuosi sitten. En vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tästä, sama homma siis kuin edellisessä 

 

Nuo vihreät helmet ostin HelmiQ:n kaupasta, siis ihan oikeasta kaupasta, en netistä. Ne olivat jotain alennushelmiä. En yleensä voi sietää vihreää, mutta jokin näissä sykähdytti. Sisällä on hopeafoliota tai jotain. Jossain helmessä folio näyttää ihan silakalta.  Helmen sisällä ole aine on paikoin hopeanväristä, paikoin kellertävää.

 

Helmet eivät asettuneet sievästi mihinkään vaijeriin, joten piti keksiä muuta. Tuon nauhan sitten solmin niin, että joka toisessa helmessä helmen päältä menevä nauha menee toiselta puolelta helmeä ja joka toisessa toiselta puolelta. Tuo solmimistapa näyttää helpolta, mutta ei ole. Solmuista tuppasi tulemaan liian löysiä, helmet pääsivät heilumaan. Korun tekeminen oli siis yhtä solmimista ja purkamista.  No, kun helmet olivat vihdoin korussa, oli aika laittaa lukko. Mieleisiä nauhanpäitä ei vaan millään meinannnut löytyä (nauhat on meinaan aika paksut, mutta eivät kuitenkaan tosi paksut). Se tarkoitti sitä, että korun valmistuminen taas viivästyi (välillä koko projekti otti pattiin niin paljon, että viimeistely jäi siksikin).

 

Riipukset löysin Pasilan aseman kiinalaisesta kaupasta. Riipuksen voi vaihtaa koruun fiilikset mukaan. Onko tänään lehti- vai ruusupäivä?  Korua pidetään siis "väärinpäin" = lukko edessä. On muuten aika massiivinen kapistus.

 

Perhana, kun kuvat käänty vaaka-asentoon, eivät suostu kääntymään pystyyn.

Lähempi kuva lehtiriipuksesta.

Ruusuriipus