Lisää inspistä allamainistusta kirjasta, mutta tämä ei ole suoraan sieltä. Mutta jossain olen vastaavaa nähnyt, oiskohan ollut taas Helmetissä.

Tämä ei ole onnistunut. Idea oli hyvä, mutta toteutus meni vähän... sanoisinko päin mäntyä. Tavoitteenani on tehdä joskus toinen samantapainen, kunhan olen toipunut tämän epäonnistumisen aiheuttamasta surusta.

Enivei, poikani ja minä tehtiin reilu vuosi sitten Cernit-riipuksia. Ne jäivät sitten käyttämättä. Kun edelliseen työhön tarvitsin decoupage-lakkaa ja sitä jäi, pitihän se käyttää.

Cernit-riipuksen käärin ensin Nyt-liitteen takakannesta leikattuun suikeroon, sen jälkeen liimasin etupuolelle Nyt-liitteen takasivun Seuraavalla viikolla -kohdasta pätkän. Tähän saakka kaikki sujui vielä hyvin. Kotona oli vanha Harlequin-romaani, josta leikkasin osuvia sanoja. Ensimmäinen virhe oli se, että tekstejä oli liikaa. Nyt "kaunis"-sanasta näkyy vain "is", "Suutele"-sanasta vain "Suute". Lisäksi opin kantapään kautta, että vaikka decoupage olisi märkää, paikalleen asetettuja paperinpaloja ei voi siirrellä; "Suute" otti ja repesi.

Näistä paperisuikalekoruista mulle tuli mieleen matto, joka aikoinaan oli mummoni vessan lattialla. Se oli kuin tavallinen pyöreä vessan matto (näytti räsymatolta), mutta se oli tehty muovikassisuikeroista. Siitä tunnisti, minkä firman kassissa mikäkin suikero oli ollut, esim. Valintatalon vaaleanpunaista kassia siitä löytyi. Sitä ei olisi kyllä tunnistanut muovikasseista tehdyksi, jos ei olisi tiennyt. Ei mun mummo sitä ollut tehnyt, vaan mummon kaveri. Mun mummo keskittyi tekemään vaan lapasi ja patalappuja.

Mutta alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: mä en ole mikään romantikko, tää koru on mulle vähän vitsi.

Taidanpa laittaa tämän kännykoruun ja korun laukkuun tai jotain...