Olipa kerran Ciliegia-tyttönen (tai oikeastaan hän oli nainen, jo vanha luuska omasta mielestään), joka sai muovisen rannekorun jonkin shampoon kylkiäisenä. Koru oli varsin kaunis, se oli väriltään kullanhohtoinen.

Kotona Ciliegia laittoi korun käteen. Voi, se meinasi heti pudota, koska Ciliegilla oli ohuet ranteet ja kapeat kädet. Snif! Reippaasti tyttö kuitenkin piti kättään koholla ja sormet harallaan. Seuraavana päivänä hän laittoi korun käteensä ja istui tietokoneen ääreen. Klonk, klonk, sanoi koru niin, että korvia vihloi. Tyttö otti korun kädestään eikä sitä enää takaisin laittanut.

Sattuipa sitten eräänä kauniina päivänä, että Ciliegia surffaili netissä. Hänen silmiinsä osui hassu kirjankansi (www.villihelmi.fi). The Naughty Secretary Club siinä luki. Kirja kertoi korujen tekemisestä kierrätysmateriaaleista. Se täytyi saada, varsinkin Ciliegia oli itse ollut ennen sihterskä.

Kun kirja saapui, tarttui Ciliegia siihen innolla. Se nauratti ja kauhistutti (että oikein nukkekodin huonekaluista täytyisi koruja tehdä). Mutta silmiin sattui yksi projekti; muoviset rannerenkaat (ja helmet) voisi päällystää paperinsuikaleilla. Roskapostit ja aikakauslehdet vain suikaleiksi ja decoupage-lakkaa pintaan. Pian oli tyttösen sormet lakassa. Ja tulosta syntyi.

Ei se koru näytä yhtä hienolta kuin kirjassa, tuumi Ciliegia. Mutta kaikkea täytyy kokeilla, ainakin kerran elämässä. Eikä koru edellään pysy sen paremmin ranteessa. Siihen ei tämäkään taika auttanut.

Sen pituinen se.