Aina nainen kesäkorun tarvitsee. Sitä käytetään kesällä, ja talvella se saatetaan kaivaa koruvarastosta, jos nainen tuntee voimakasta halua palata kesämuistoihin. Totta puhuen mä en koskaan käytä kesäkorujani talvella.

 

Muutama vuosi sitten ostin Sinellistä jättimäisen kivihelmen (ei muistikuvaa, mitä kiveä tuo on). Mikään omistamani korupiikki ei ollut tarpeeksi pitkä tuohon helmeen - se kun on samankokoinen kuin tulitikkurasia. Ja pirun painava (voiko korusta sanoa noin?) Hopealankavirityksetkään eivät onnistuneet.

 

Kullanruskeat makeanvedenhelmet hankin Kädentaitomessuilta tehdäkseni itselleni rannekorun. Totesin pian, että pelkistä noista tehty rannekoru olisi liian pliisu mun makuuni.

 

Omillaan nämä helmet eivät siis toimineet, mutta yhdessä! Koru on kaulakoruksi lyhyt, mutta iso kivihelmi asettuu sievästi ihoa vasten (liimaantuu hikiseen ihoon) eikä heilu.

 

Ja teknisesti tämä on kaikkea muuta kuin täydellinen. Kiinnityshelmiä en sitten niin millään saanut taitettua kahtia (miten mä olen sen joskus osannutkaan) eikä vaijerikaan katkennut tarpeeksi läheltä kiinnityshelmeä.

 

Happy together - Beach Dreams